perjantai 11. heinäkuuta 2014

10 Osinkotulot

Pörssiosakkeiden osinkotuloja ja pääoman palautuksia on tullut vuodesta 2010 seuraavasti:

2010: 395,10 e; netto 320,03 e
2011: 780,20 e; netto 631,97 e
2012: 794,90 e; netto 627,97 e
2013: 750,50 e; netto 592,90 e
2014: 773,00 e; netto 575,89 e

Tuottoisin osinkovuosi on ollut 2012, jolloin mm. Fiskars maksoi lisäosingot syksyllä. Sampo oli jo tuolloin hyvä osingonmaksaja, ja kieltämättä harmittaa, että Sampo-osakkeet oli myytävä 2012 osinkokevään jälkeen.

Vuoden 2013 ja 2014 osingoissa ei ole mainittavaa kasvua, ja kireämpi verotus näkyy nettotulossa. Sen sijaan listaamaton osakeyhtiö on maksanut viime vuodesta alkaen osinkoa seuraavasti:

2013: netto 650 e
2014: 952,50 e; netto 881,06 e

Ikävä kyllä listaamattomienkin osakeyhtiöiden osinkoja verotetaan nykyisin. Pitikin kerrata vero.fi -sivustolta ko. verotus:
Vuonna 2013 osingoista on 60 000 euroa verotonta tuloa, jos jaettu osinko on ollut enintään 9 % osakkeen matemaattisesta arvosta. 60 000 euron ylittävältä osalta 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verotonta tuloa.

Vuodesta 2014 alkaen jaetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa 150 000 euroon saakka, jos jaettu osinko on enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta. 150 000 euron ylittävästä osasta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verotonta tuloa.
Pohdiskelen osinkosijoittamisen mielekkyyttä tällä hetkellä. Moni asia puoltaa sijoittamista kasvavia osinkoja maksaviin yhtiöihin, eikä verotuksen muutokset näytä vaikuttavan osingonjakoon hyvässä eikä pahassa.

Salkunrakentaja -sivuilla on tuore kirjoitus aiheesta.

Tällaisen ei-ammattilaisen ei kannata olla sijoitusharrastuksessa liian aktiivinen. Ajoittaminen on tuuripeliä, yksittäiset valitut yhtiöt ovat mieluiten vakaita tuloksentekijöitä, ei varsinaisia potentiaalisia kurssiraketoijia. Passiiviselle amatöörisijoittajalle osingot sopivat mitä parhaiten: ei tarvitse tehdä mitään, ja osinkoa tulee vuosittain!

Tällä viikolla olen lueskellut jenkkiosakkeista ja niiden osingonmaksupolitiikoista. Neljä kertaa vuodessa ja  kuukausittain osinkoa maksavat yhtiöt kiinnostavat, saatan kirjoitella niistä jossain vaiheessa tänne.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

9 Omat sijoitukset vuosien varrella

Vuonna 2000 ensimmäiset rahastosijoitukset silloisen oman pankin, Osuuspankin rahastoihin. Rahastot olivat OP-Medical, OP-Euro Kasvu, OP-Pirkka ja OP-Euro Obligaatio. Näihin meni jonkin aikaa kuukausisäästöinä, ja asuntoa hankkiessa valtaosa realisoitiin, olisiko ollut 2000 euroa ja vähän päälle.

OP-Medical säilyi. En lunastanut osuuksia, koska olivat kymmeniä prosentteja tappiolla :). Rahasto sulautui 2009 OP-Maailma rahastoon. Nämä osuudet lunastin tappiolla 2009.

2009 otin toden teolla selvää rahastoista, niiden kuluista, osakesäästämisestä ja muusta alaan liittyvästä.  Avasin arvo-osuustilin Nordnetiin, ja elämäni ensimmäiset pörssiosakkeet ostin 11.9.2009. Muistan, että noilla OP-Maailma- lunastuksillani ostin Aspoa.

Nordnet-salkun arvo vuoden viimeisenä päivänä on ollut:

2009: 6291,06 e
2010: 12400,77 e
2011: 13616,51 e
2012: 14852,28 e
2013: 18126,34 e

Osinkokertymä netto 2083,95 e 2013 loppuun mennessä. Viimeksi olen ostanut tällä viikolla 55 eurolla Superrahastoa, sitä ennen Tietoa 63 kpl joulukuussa 2013.

Kahdet osakkeet olen myynyt toukokuussa 2012: Sampo 50 kpl (osto 17,25, myynti19,25) ja Stonesoft 100 kpl (osto 0,54, myynti 1,24). Molemmat rahapulassa, muuten olisivat jääneet salkkuun.

Tavoite on ollut ostaa lisää osakkeita 2000 eurolla vuodessa sekä osingoilla myös. 2010 on ostettu noin 3000 eurolla, samoin 2011 yli 3000 eurolla. 2012 oli kahden osakkeen myynnit, ja vain hieman lisää Nokia-ostoksia. 2013 Tieto-osto n. tonnilla, ei muuta. Eli tavoite ei ole toteutunut täysin.

2009 elokuusta alkaen olen ollut myös Seligson Co:n asiakas. Rahastot ovat lähinnä kuukausisäästöjä. Salkkujen arvo vuoden lopussa:

2009: 727,91 e
2010: 2904,27 e
2011: 6003,54 e
2012: 6429,73 e
2013: 3097,31 e

Alussa kuukausisäästö oli 200 e (4x50e), joulukuusta 2011 alkaen 300 e (6x50). Viime vuosina on rahastoja lunastettu hankintoja varten, mikä näkyy vuodenvaihteen tilanteissa.

Nämä kaksi ovat sijoitussäästämiseni selkäranka. Välillä sijoitukset ovat olleet onnellisesti unohduksissa (mikä autuaallinen tila!), nyt olen taas aktivoitunut, minkä seurauksena tämä blogi myös.

Lisäksi. Omistan yksityisestä osakeyhtiöstä osuuden. Tämä jos mikä on uinunut jossain piilossa, mutta samalla kasvattaen tulostaan ja vähentäen velkaisuuttaan. Mikään lottovoitto ei kyseessä ole, enkä lähde yhtiöstä tähän laajemmalti kirjoittelemaan. Viime vuosina on tullut pientä osinkoa (500 ja 1000 euron väliltä). Suurin hyöty toistaiseksi yhtiön osakkuudesta on se, että mielenkiinto yritystoimintaa ja yhtiön toimintaa kohtaan pysyy yllä. Samoin käytännön tuloslaskelmat, tilit jne. ovat alkaneet kiinnostaa, mikä hyvä.

Ja, kuten aiemmista blogeista selviää, sijoitusasunnon hankinta 2014.

Meillä rahat on käytännössä muodossa "oy perhe ab", eli osa on puolisoni sijoituksia. Hän ei itse ole erityisen innokas näistä asioista, mutta on mielellään antanut "valtakirjan" minulle hoitaa perheen varoja. Toimii meillä, ei välttämättä jollain toisilla.

Näillä eväillä tähän päivään :)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

8 Nokian osingot Nordnet Superrahasto Suomeen

Laitoin Nokiasta irronneet osingot (55 e) Nordnetin kuluttomaan Superrahasto Suomeen. Tästedes sijoitan osingot saman tien uudelleen, eivätpähän katoa kulutukseen.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

7 Osaksi tarinaa?

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Näin alkaa Seligson & Co Phoebus -rahaston salkunhoitaja Anders Oldenburgin viikottainen blogi. Vaikka sijoitan mieluummin joko suoraan osakkeisiin tai indeksirahastoihin, muutama aktiivisesti hoidettu rahasto on kiinnostanut pidemmän aikaa. Näistä kolme esimerkkiä: Oldenburgin Phoebus, Petri Deryngin Pyn Elite sekä Pasi Havian HCP Quant. Kaikki varmasti sijoitusaiheisia blogeja seuraaville tuttuja.

Oldenburgia tituleerataan buffetistiksi (Warren Buffettin sijoitusperiaatteita arvostavaksi ja noudattavaksi), Deryngistä tulee ensimmäisenä mieleen eräänlainen menestynyt seikkailija, Havia on saanut aiheestakin arvostusta Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogin pitäjänä, ja yhtenä Erilainen ote omaan talouteen -kirjan kirjoittajana. Näissä rahastoissa heitä yhdistää mm. huomattavat omat omistukset omassa rahastossa.

Rahastoilla on tietenkin omat vertailuindeksinsä, jonka ne itse kukin pyrkivät jatkuvasti voittamaan.

Kaksi ensimmäistä rahastoa ovat olleet omistajilleen hyviä sijoituksia tähän asti. HCP Quantista näyttönä on Havian omien, nyt aloittaneen rahaston periaatteiden mukaan tehtyjen sijoitusten menestys.

Kiinnostavatko nämä rahastot? Kyllä. Tästä eteenpäin ei ole tietoa, miten rahastojen menestys jatkuu. Periaatteiltaan nämä kolme rahastoa poikkeavat melko lailla toisistaan: Phoebus -rahaston omistukset on poimittu tiukan seulan mukaan pitkäaikaisiksi sijoituksiksi.

PYN Eliten toiminta-ajatuksena on löytää halvalta markkinalta nopeita arvonnousuja, ikäänkuin putsata pöytä ja siirtyä seuraavaan paikkaan (maahan / yhtiöön). Toistaiseksi rahaston sijoitukset ovat keskittyneet Aasian kehittyviin talouksiin.

HCP Quantissa luotetaan koneeseen enemmän kuin ihmiseen: kvantitatiivinen malli poimii aliarvostetut pienet tai keskisuuret yritykset (tai niiden osakkeet) suurella kiertonopeudella. Rahasto on otettu sijoitusblogeissa ilolla vastaan, ja rahasto saikin hyvän lähdön heinäkuun 2014 alussa.

Suuren oman omistuksen lisäksi salkunhoitajat pitävät aktiivisesti blogia rahaston sijoituksista ja ovat myös siten vahvasti omalla persoonallaan mukana. Nimenomaan kasvoja ja vuorovaikutusta minä ja moni muu kaipaa sijoitusharrastuksessaan.

En omista mitään näistä kolmesta rahastosta. Todennäköisin valinta on hyppääminen mukaan Phoebus -rahastoon. Rahaston kulut ovat alhaisemmat kuin kahdessa muussa, sijoitusfilosofia on laajalti hyväksi tunnustettu, ja myös salkunhoitajariskiä pidän pienempänä, varsinkin PYN Eliteen verrattuna. Mukaan pääsee myös pienemmällä sijoituksella (PYN Eliten minimisijoitus 10.000 euroa, HCP Quantin 5.000).

Jos sijoitusvarallisuuteni olisi kuusinumeroinen summa, voisin hyvinkin ottaa riskin ja hypätä mukaan jokaiseen kolmeen tarinaan. Phoebus olisi se järkivalinta, ja viimein voisin lukea Oldenburgin blogeja "suoralla osoitteella". Kaksi muuta olisivat joka tapauksessa riskisempiä sijoituksia: mikään ei takaa, että Deryngin menestys salkunhoitajana jatkuu. Mikään ei myöskään takaa, että Havian laatima malli toimisi: historia on todistanut, etteivät huipputaloustieteilijöidenkään kvantitatiiviset mallit ole toimineet. Lupaukset näissä kahdessa rahastossa ovat kuitenkin suuret.

HCP Quant on aiheuttanut pienen minihypen sijoittajaharrastajien blogeissa. Minunkin sympatiat ovat vahvasti Pasi Havian puolella, ja toivon hänen rahastolleen menestystä, olin mukana tahi en. Se, mitä HCP Quant kaipaa nyt enemmän kuin kehuja ja sympatiaa, on tiukka kritiikki. Karo Hämäläisen pörssiviikkoartikkeli viikon takaa oli siinä suhteessa tervetullut.