lauantai 27. syyskuuta 2014

15 Hajautusta ulkomailta / USA

Tällä hetkellä sijoitettavaa rahaa ei ole paria Nordnet-tilillä makavaa satkua enempää. Hyvä aika siis mietiskellä, mitä ostaisi, jos rahaa olisi.

Sijoituksissani pistää jokaisen silmään varmasti maariski: kaikki suorat osakeomistukset ovat Suomi-yhtiöitä. Rahasto-omistuksista vajaa kymmenen prosenttia on kiinni Seligson & Co:n Suomi indeksirahastossa. Yksityisen osakeyhtiön omistukset varsinkin ovat täysin Suomea, samoin sijoitusasunto. Tarttisko tehdä jotain?

Suomi on reunamarkkinana keskimääräistä suurempi riski: aikojen saatossa riski tosin on näyttäynyt paljolti osakemarkkinoiden keskiarvoa suurempina tuottoina, mutta riski se on riski toisinkinpäin. Ainakin näennäisesti kotimaa on tutumpi, mutta tämähän ei merkkaa paljoa, en ole mikään Suomen markkinoiden asiantuntija.

Salkkuni yhtiöistä valtaosa on tosin aidosti kansainvälisiä ja eri alueilta tuottoa saavia. Siksi ei pidä tuijottaa pelkästään yhtiöiden koti- tai lähtömaata. Kansainvälisyys tuo tietenkin muita maantieteellisiä riskejä, mm. YIT:n ja Nokian Renkaiden venäjäriskin.

Joka tapauksessa osakeomistukset ovat jo nyt melko pitkälle indeksinomaisia. Tämä on minunlaiselleni harrastajalle luonteva suunta. Miksi minä arvaisin jymytuottoja takovat yhtiöt ennen muita, kun ne muut ovat talous- ja sijoitusalan ammattilaisia?

Monet suomalaiset sijoitusblogien pitäjät ovat sijoittaneet enemmän ja vähemmän USA:n markkinoille, joka kiinnostaa minuakin riskinhajautusmielessä, ja toisaalta osingonmaksupolitiikan takia. Tyypillinen yhtiö maksaa osinkoja kvartaaleittain, ja on useita yhtiöitä, joiden osinko on kasvanut tasaisen varmasti jo kauan (ns. osinkoaristokraatit).

Jos haarukoi suurpiirteisesti amerikkalaisia oman alansa markkinajohtajia, tunnettuja brändejä ja yhtiöitä, joiden osingonmaksupolitiikka on (pien)omistajaystävällistä, on varmaan sillä tylsemmällä ja turvallisemmalla linjalla: historia on monen yhtiön kehityksessä ollut tae tulevasta. Tästä eteenpäin kaikki on mahdollista, mutta kai tämä on turvallinen tapa lähestyä Amerikka-yhtiöitä.

Suttupaperille olen väsäillyt listoja, osingonmaksuaikatauluja, osakkeen kursseja ja kehitystä. Jostain syystä paperilla ovat olleet seuraavat yhtiöt (summittaisessa järjestyksessä):

- Coca-Cola
- Unilever
- Apple
- 3M
- Cisco
- MacDonalds
- Procter & Gamble
- AT&T
- HCP Inc.
- Royal Bank of Canada (naapurimaasta)

Lisäksi mm. Berkshire&Hathaway B (osinkoa ei tule, Buffett vanhenee...), Kraft Foods sekä Realty Income-REIT.

Jos satunnaisella lukijalla on mielipidettä tai näkemystä näistä, siitä vaan kommentoimaan. Seurannassa ovat joka tapauksessa, ja ostoja voi harkita aikaisintaan vuodenvaihteessa. Näiden tai jonkun muun ostoja siis.

perjantai 26. syyskuuta 2014

14 Shareville

Nordnetin houkuttelemana liityin Sharevilleen, tähän sijoittajien someen. Läiskäisin nimimerkiksi Harry Holdari. Saa nähdä, innostunko siellä toimimisesta sen kummemmin, mukavalta paikalta vaikutti kuitenkin. Yksinäistä puuhaahan osakkeiden holdaaminen on, saa nähdä, saako siellä seuraa.

En tiedä Nordnetin käppyröiden luotettavuudesta, mutta sen mukaan olisin lyönyt Helsingin indeksin kaikilla siellä näkyvillä ajanjaksoilla! Kivaa tällaisessa useamman vuoden jatkuneessa nousumarkkinassa hehkutella. Annas olla, jahka romahtaa ja kunnolla.

Sitä jaksan ihmetellä, miten B&H-sijoittajillakin kaupankäynti näyttää minun kauppojeni rinnalla suorastaan maaniselta. Jos alle sadantuhannen euron salkussa menee kaupankäyntiin satoja euroja vuodessa, siinä voipi olla hiukka hätiköintiäkin mukana, vai? :)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

13 Vipu & muita mietteitä

Meidän kotitaloutemme veloista sijoitusasuntolaina on ns. hyvää velkaa, tulonhankkimislainaa, velkavipua. Osakesijoituksia ja rahastosijoituksia ei velaksi ole tehty. Vai onko näin?

Olen jo hyvän aikaa sitten huomannut tällaisen ilmiön: yllättäviä isompia hankintoja rahoitetaan meillä luottokortilla. Periaate on aina ollut se, että (lähi)tulevaisuudessa on tiedossa se raha, millä maksetaan luottokorttivelat pois. Välillä tätä on muistuteltava itselle, eikä aina toimi siltikään. Veronpalautuksia olemme saaneet sen verran, että joulukuussa on luottokorttivelat saatu kuitattua.

Luottokorttivelka on korotonta n. kuukauden ajan. Tämän jälkeen vuosikorko on meidän tapauksessamme n. 8 prosentin luokkaa, ja laskutuslisä nostaa todellista vuosikorkoa. Käytännössä luottokortin käytöstä tulee muutaman kymmenen euron menot.

Ilmiö on siis se, että aivan yhtä hyvin voisimme realisoida sijoituksia näihin menoihin, ja näin on vuosien kuluessa käynytkin useaan otteeseen. Käytännössä luottokorttivelka on siis sijoituksiin otettua vipua, vai mitä? :)

Erään sijoitusblogin pitäjä tunnusti ostaneensa tuhansilla euroilla "kuumaa" osaketta velkarahalla, mikä (kun ottaa huomioon hänen sijoitusperiaatteensa) on herättänyt kummastusta kommenteissa. Tällaista sitä itsekin huomaa välillä laskelmoivansa, lyhyen tähtäimen vedonlyönti isolla riskillä molempiin suuntiin. Varjelkoon minua se ja se, etten lähde sille linjalle! Kyseiselle blogistille toivotan kyllä onnea projektiin, kohta hän todennäköisesti raportoi, miten äijän kävi.

Sijoituksista ei ole suuren suuria uutisia kerrottavana. Fiskarsin uutinen (myy suurimman osan Wärtsilä-omistuksista hyvään hintaan ruotsalaiselle Investor AB:lle) nostatti perjantaina kurssia yli 15%, mikä on poikkeuksellisen hyvä kurssinousu yhdelle päivälle. Taitaa käydä niin, että tämän vuoden osinkopotti kasvaa kivalla summalla, Fiskars on omistajilleen antelias, kun mahdollisuuksia sellaiseen löytyy. Samalla päällekkäisomistaminen vähenee, kun Wärtsilän osakkeita on minulla 80, Fiskarsia 100 kpl.

Wärtsilällekin tämä lupaa hyvää, Investor AB:n taustalla hääräilevät Ruotsin Wallenbergit, heidän äänivaltansa nousee yhtiössä merkittävälle tasolle, ja tulevat varmasti osallistumaan aktiivisesti yhtiön kehittämiseen.

Loppuvuosi menee säästöliekillä sijoitusten suhteen, tulotasomme on väliaikaisesti laskenut, ja pari isoa hankintaa lapsillekin pitää tehdä. Rahastosäästäminen tietenkin jatkuu samalla panoksella.