tiistai 27. kesäkuuta 2017

69 Sijoitustuotteista / Onko sijoittaminen sittenkin vedonlyöntiä?

Minua eivät kiinnosta kuoret, korit, sijoitusvakuutukset eivätkä struktuurit. Sijoitusneuvojat ja tähtisalkunhoitajatkin saavat kulmakarvat kohoamaan. Kuumat rahastot? Lähtökohtaisesti ei kiitos. En sijoita välttääkseni veroja viimeiseen asti, mutta annan toki verottajalle niin vähän, kuin se vaatii, en yhtään enempää.

Minua kiinnostaa sijoittaminen, suora omistaminen, indeksin mukana matkaaminen, yhtiöiden ja talouden tarinat. Kuitenkin niin, että homma toimii harrastuspohjalta.

Pitää myöntää, että myös kuoret, korit ja muut kiinnostavat, mutta en ole innostunut laittamaan rahojani niihin. Kun on tottunut osakesäästämisen helppouteen (näennäiseen?), tuntuu vastahakoiselta ajatella, että maksaisin enemmän sijoittamisesta ja mahdollisesti sidon rahani määräajaksi jonkun tuotteen sisään.

Minua kiinnostavat jopa finanssihuijaukset (OneCoin ja muut pyramidit) siinä mielessä, että haluan selvittää, mikä saa järkevät ihmiset laittamaan rahojaan niihin ja uskomaan viimeiseen asti, että homma toimii?

Vastaus on todennäköisesti yksinkertainen: unelma äkkirikastumisesta houkuttelee. Se muistuttaa melkein palavaa rakastumista: rakkauden kohteessa ei ole mitään vikaa, se lähentelee täydellisyyttä. Sen lisäksi moni uskoo, että onni sittenkin sattuu minun kohdalleni, toisin kuin miljoonien muiden. Tästä syystä lottokin on koko kansan harrastus. Eikä siinä mitään. Unelmointi on elämän suola. Kunhan katsoo vain, ettei tule unelmien varjoilla huijatuksi.

Tähtisalkunhoitajat ja kuumat rahastotkin kiinnostavat. Todennäköisesti lähden yhden salkunhoitajan - Seligson Phoebus -rahaston Anders Oldenburgin - kelkkaan jossain vaiheessa, huolimatta siitä, että joudun maksamaan hallinointikuluja ja mahdollista tuottosidonnaista palkkiota. Oldenburg on rahastonhoitajana todellinen poikkeus, rehellinen realisti, joka blogeissaan avaa erittäin kansantajuisesti yhtiö yhtiöltä, mihin rahasto sijoittaa. Oldenburgin kirjoituksilla on rauhoittava vaikutus siinäkin vaiheessa, kun markkinoilla hermoillaan.

Varsinaisia "kuumia" rahastoja ei tällä hetkellä taida olla. Jossain vaiheessa pientä hypeä ovat nostattaneet Petri Deryngin PYN Elite sekä Pasi Havian HCP Quant. Itse olen molempia harkinnut, mutta tällä hetkellä kiinnostus on kaikonnut, tietenkin osaltaan korkean minimisijoituksen takia.

PYN Eliten tarina lyhyesti on Peta-niminen kaveri, joka kiertelee Aasian Kaukoidässä ja sijoittaa eri yhtiöihin siellä oman valintansa mukaan ja hyvällä menestyksellä.

HCP Quant valitsee pienyhtiöitä Havian laatimalla salaisella kvantitatiivisella menetelmällä, joka on toiminut ainakin ennen rahaston perustamista (2014) Havialla itsellään.

Toivon tietysti, että molemmat rahastot menestyvät, mutta varsinkin HCP Quant arveluttaa: vastaavat kokeilut eivät ole toimineet tähän mennessä edes talouden nobelistien laatimina. Havia itse perustelee menestyksen mahdollisuutta sillä, että pienyhtiöillä tiettyjen anomalioiden pitäisi toimia edelleen rahaston eduksi. Juoksevat kulut (1,15% vuodessa) ja tuottosidonnainen palkkio kuitenkin vaativat, että ylituoton vertailuindekseihin nähden on oltava huomattava. Kulut lisäävät siis riskiä. Kriittinen ääni sisälläni sanoo, että kyseiseen rahastoon sijoittaminen on sittenkin vedonlyöntiä sellaisen strategian puolesta, joka vieläpä olennaisilta osiltaan on liikesalaisuus. Luottamuksen salkunhoitajan kykyihin on oltava kova. Mutta, kuten kirjoitin, toivon tämänkin rahaston menestyvän.

Tästä voi jatkaa otsikon kysymykseen: onko sijoittaminen sittenkin vedonlyöntiä eikä mitään muuta? Kun ostan esimerkiksi Koneen osakkeita, lyönkö vain vetoa siitä, että tämä yhtiö menestyy tulevaisuudessa(kin)? Kun kerran pidän tiettyjä sijoitustuotteita uhkapelinä?

Kysymyksen voi esittää filosofisesti koko elämää koskevana asiana. Eivätkö ammatinvalinta, parinvalinta, asuinpaikan valinta ja kaikki ole vedonlyöntiä sen puolesta, että valinta tulee onnistumaan? Kaikki tulevaisuutta varten tehdyt hankinnat myös?

Vedonlyönti itsessään lähtee ideasta, että voitan kaikki tai en saa mitään. Sen valossa ylläoleva vaikuttaa jaarittelulta. Sijoittaminen sitä vastoin muuttuu mielestäni uhkapeliksi siinä vaiheessa, kun riskin määrä suhteessa tavoiteltuun voittoon on suhteettoman suuri.

Kuvittele, että saat tuhat euroa kahdella tavalla: istut autossa, joka keikkuu jyrkänteen reunalla uhkaavasti. Tunnin kuluttua raha on sinun, jos auto ei ole ole tipahtanut jyrkänteeltä alas, ja lisäksi exit onnistuu. Toinen vaihtoehto on, että tuhat euroa on sinun, jos istut autossa syrjäisellä parkkipaikalla vaikkapa viikon. Mitään hätää ei olisi, evästäkin riittäisi, mutta aika tulisi varmasti pitkäksi.

Esimerkki on hatusta nopeasti vedetty ja ontuvakin, mutta kuvastaa hyvin, millaisia riskejä rahan saamisessa on. Viikon istuminen autossakin on oma riskinsä, voit esimerkiksi tulla hulluksi tai menettää jotain muuta arvokasta autossa istuessasi... Rahan menettäminen ei toki tarkoita hengenvaaraa ainakaan suomalaiselle keskivertojannulle, mutta ison rahasumman häviäminen kirpaisee aina ilkeästi.

Joku voi väittää pörssiä pelkäksi vedonlyöntipaikaksi. Silloin hän kuitenkin sivuuttaa sen faktan, että historia on osoittanut hajautetun sijoittamisen pörssiin olevan varma tapa säilyttää omaisuuden reaaliarvo ja saada lisätuottoa. Indeksiin sijoittaminen pieninä erinä esim. kuukausittain on todennäköisesti järkevä tapa kartuttaa varallisuutta. Ja erittäin todennäköisesti voittaa 6-0 sellaisen seikkailijan, joka on laittanut rahansa vuoronperään WinCapitaan, OneCoiniin ja milloin mihinkin mullistavaan rahantekokoneeseen.

Ja olen muuten itsekin lyönyt pörssissä vetoa tänä vuonna: osallistuin Fondian antiin. Reippasti ylimerkitty anti on viime aikoina tarkoittanut erittäin todennäköistä, jopa varmaa pientä pikavoittoa kaupankäynnin alkaessa.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

68 Kävin Alexandria Pankkiiriliikkeen sivuilla

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen juttua otsikossa mainitusta sijoituspalveluja tarjoavasta lafkasta (juttu on maksullinen).  Alexandria pankkiiriliike on ollut pinnalla muutenkin, lähinnä pettyneiden ja petettyjen asiakkaiden kohtelusta johtuen. Lisäksi minulle on näköjään yritetty soittaa kyseisestä firmasta, en tosin ymmärrä, minkä perusteella he ovat profiloineet minut potentiaaliseksi asiakkaakseen, vai onko kyseessä puhdas hakuammunta.

Olen muistaakseni kerran, vuosia sitten vastannut Alexandrian myyjän puheluun. Vaikutelmaksi jäi, ettei myyjä osannut arvioida mielessään minun tieto- ja ymmärtämistasoani, vaan tarjosi kuukausittaista rahastosijoittamista ikään kuin en olisi koskaan kuullutkaan mahdollisuudesta vaurastua säästämällä. Tämä oli siis oma vaikutelmani.

Ennakko-oletukseni firmasta on muutenkin kielteinen: kalliita rahastoja, kyseenalaista markkinointia jne. En kuitenkaan tunne Alexandriaa enkä muitakaan vastaavia tahoja tarkemmin, joten päätin vilkaista heidän nettisivuaan. Onko siellä jotain, joka kelpaisi? (En linkitä sivua tänne, lukija voi itse päätellä miksi.)

Sivusto on selkeä ja ammattimaisen tuntuinen. Nimeä myöten komea, sininen väri tuo arvokasta, pankkimaista olemusta. Ensimmäisenä palveluista silmään pistää neljä linkkiä: rahastot, vakuutussäästäminen, sijoitusneuvonta ja strukturoidut sijoitukset. Lisäksi sivulta löytyy mm. tietoa yhtiöstä ja asiakasmääristä. 70.000 suomalaista asiakasta!


Rahastot

Tämä on helpointa kahlata läpi: viisi rahastoa riskinsiedon ja tuottohalukkuuden mukaan. Ei mitään uutta, kaikki pankit tarjoavat omia rahastojaan. Ihan oikein puhutaan tehokkaasta hajautuksesta, verotuksen selkeydestä, ja rahastonhoitajia on palkittukin. Joskus tutustuin tähän palkitsemissysteemiin, ja käytännössä rahastot saavat erilaisia palkintoja niin paljon eri tahoilta, että jokainen palveluntarjoaja saa omansa.

Katsoin vielä rahastojen kulut. Mielenkiinto käytännössä lopahti tähän: kuukausisäästäjän merkintäpalkkio on kolme ja lunastuspalkkio kaksi prosenttia kaikissa rahastoissa. Eikä tässä kaikki: alaviitteessä näennäisen järkeviin hallintokuluihin (0,5-1%) lisätään kohderahastojen kulut. Eli kaikki rahastot ovat rahastojen rahastoja, ja en viitsinyt alkaa edes etsimään TER-lukuja eli kokonaiskustannuksia linkkien takaa.

Rahastojen rahasto pääasiassa tarkoittaa tuplakuluja, jotka nätisti eivät näy hinnastossa oikeassa karvassaan. Tietyissä tapauksissa, esim. kehittyviin markkinoihin sijoittaessa, rahastojen rahasto voi olla hyväksyttävissä. Jos kaikki tarjottavat rahastot ovat rahastojen rahastoja, tarjonta on yksinkertaisesti heikko ja asiakas saa maksaa välikäsille lisäkuluja.



Vakuutussäästäminen

Vakuutussäästämiseen tutustumista pidän ajanhukkana. Miksi pitää yhdistää henkivakuutus ja sijoittaminen toisiinsa? En näe tällaiseen itse mitään syytä, kun lisäksi oma kokemus takavuosilta on pettymys: kulut korkeat, poliittinen riski mm. verotuksessa ja sijoitusten realisoinnissa on arvaamaton, ja riski on jo toteutunut. Oma pankkini ei ole tarjonnut minulle sijoitusvakuutusta yli kymmeneen vuoteen.

Nyt jää siis arvoitukseksi, olisiko Alexandrialla ollut jotain aivan uutta ja houkuttelevaa tarjolla... Varmastikaan ei.


Sijoitusneuvonta

Tämä on ollut Alexandriaa koskevassa uutisoinnissa olennainen juttu. Nettisivujen mukaan toiminta perustuu laadukkaaseen henkilökohtaiseen palveluun. Sijoitusneuvontaa annetaan henkilöasiakkaille ajanvarauksella.

Neuvonnan riippumattomuudesta ei mainita mitään, ja oletan asioiden olevan sitä, miltä ne näyttävät: sijoitusneuvonta ei ole varsinaista neuvontaa, vaan firman omien tuotteiden myyntiä. Oletan edelleen, että "sijoitusneuvojien" tulot riippuvat myydyistä tuotteista. Ei järin hedelmällinen lähtökohta luottamukselliseen sijoitusneuvontaan.

Tähän väliin voi referoida sivuilta löytyviä asiakaskokemuksia: "Alexandrian tekemisissä huokuu henkilökohtaisuus". "Sijoitusneuvoja on sparraaja". "Helppo paikka piensijoittajalle". "Sijoitan kuukausittain turvallisuutta varten". En epäile näiden asiakkaiden henkilökohtaista kokemusta. Turvallisuus, henkilökohtainen palvelu jne. Sitähän ihmiset raha-asioissaan haluavat. Hienoa, jos näin tosiaan myös on.


Strukturoidut sijoitustuotteet

En ole perehtynyt tätä ennenkään strukturoituihin sijoituksiin pintapuolista lukemista lukuunottamatta. Voin siis olla huono sanomaan näistä mitään muuta kuin sen, että ne sotivat omaa sijoitusfilosofiaani vastaan: yksinkertaisista asioista ei kannata tehdä monimutkaisia.

Olenko siis liian tyhmä arvioimaan Alexandrian strukturoituja sijoitustuotteita? Voi olla. Mutta samalla uskallan väittää, että tuotteen monimutkaisuus (="hienous") on yksi markkinointikikka. Asiakasta voi hivellä se, että "sijoitusneuvoja" pitää häntä niin fiksuna, että tarjoaa monimutkaisempia sijoitustuotteita. Toivon sydämeni pohjasta, että näitä markkinoidaan vain sellaisille, jotka tajuavat sijoituksen riskit ja tuotto-odotuksen suhteen riskeihin nähden.

Tällä hetkellä tarjonnassa on neljä tuotetta: Autoyhtiöt Autocall 2, Eurooppakori Autocall, Kehittyvä Korko 9 sekä Vastuulliset Yhtiöt Yhdistelmälaina. Tuotteita tulee ja menee, merkintäaika päättyy noissa kaikissa kesäkuun loppuun mennessä.

Mitäpä maallikko noihin osaa sanoa? Tärkein tieto kaikissa yllämainituissa on se, etteivät ne ole pääomasuojattuja, joten sijoittaja voi menettää koko pääoman ja jäädä nuolemaan näppejään. Mitenköhän todennäköistä pääoman menettäminen kokonaan on? Minun ainakin on vaikea sellaista sanoa pelkkiin Alexandrian tarjoamiin materiaaleihin tutustumalla.

Oma vaatimaton käsitykseni on tähän asti ollut, että strukturoituja tuotteita on kehitelty pääoman turvaamisen takia, vaikkei pääomaa olisikaan suojattu. En taida siis tietää strukturoiduista tuotteista paljoakaan. Tiedätkö sinä? Tätä blogia lukevat todennäköisesti ovat sijoitusasioista ainakin jonkin verran perillä. Oma aavistus on lähinnä, että näissä Alexandrian strukturoiduissa tuotteissa sijoittaja lyö vetoa jonkun asian puolesta.

Riski-tuotto-suhteesta saa valaistusta helposti lyhyellä googlaamisella, Tom Lindströmin Nordnet-blogi parin vuoden takaa valaisee hieman lisää. Lindström on tutustunut autocall-tuotteeseen, jossa on luvassa erityisen hyviä tuottoja, ja päätyy useamman tarkistuslaskelman jälkeen siihen, että odotettu tuotto jää reippaasti miinukselle, toisin sanoen riskit ovat valtavat suhteessa siihen, minkälaista tuottoa on teoriassa ja hyvällä onnella käytännössä luvassa.

Lindström toteaa tutkimansa autocall-tuotteen puhtaaksi uhkapeliksi, jossa jo tiedon siitä, ettei pääoma ole turvattu, pitäisi soittaa hälytyskelloja.


Myönnän, että tutustuin melko laiskasti Alexandrian tarjontaan. Sivuihin tutustuminen alkoi tympäistä melko äkkiä, joten tämänkin blogin kirjoittaminen menee tietynlaisen ärtymyksen voimalla.


Mitä järkeä tässä blogimerkinnässä edes on?

Alunperin ajattelin, että kun tutustun oikeasti sivustoon, voisi joku ennakkoluulo karista pois, ja voisin ymmärtää, miksi tällainen palveluntarjoaja on olemassa ja toimii niinkuin toimii. Tiedä vaikka uutisissa esiintulleet kielteiset tapaukset ovat niitä kuuluisia yksittäistapauksia?

Valitettavasti, tutustuttuani sivuihin sen verran kun tein, en ilahtunut mistään. Alexandria tarjoaa houkuttelevan oloisia tuotteita jopa alalla vallitsevia hintoja kalliimmalla. Yksinkertaisuus, henkilökohtaisuus, kovat tuotot - näillä tuotteita markkinoidaan.

Ärtymykseni perimmäinen syy on se, että jälleen - ah jälleen - kerran sijoittaminen on julkisuudessa kielteisessä valossa. Enkä varmaan syyllisty perättömään heittoon, jos itsekin sanon, että aiheesta.

Asiakas saa tottakai maksaa niin paljon kuin haluaa, mutta jotenkin jää olo, että asiakas tulee helposti hyväksikäytetyksi. Voiko olla niin, että sijoitusneuvoja kertoo asiakkaalle, että rahaston kolmen prosentin merkintäpalkkio, N prosentin hallinnointipalkkio ja kahden prosentin lunastuspalkkio syövät hänen tuotoistaan kammottavan suuren osan? Tuskin.

Toisin sanoen toivoisin, että kansankapitalismi olisi paremmassa maineessa mitä se nyky-Suomessa näyttää olevan. Huonot palveluntarjoajat pahentavat asiaa.


Tähän muutama nyrkkisääntö loppuun (itselleni tai kelle tahansa):

- Jos joku sijoitustuote, esim. rahasto kiinnostaa, mieti, miksi? Luvataanko siinä rivien välissä korkeaa tuottoa, jos, niin millä perusteella? Mitä erityistä hyvää tuotteessa on?
- Miten sijoitustuotetta markkinoidaan? Vetoaminen turvallisuuteen, tunteisiin, sijoituksen ainutlaatuisuuteen jne. vaativat oikeita perusteluja. Jos sijoituksen tekemisellä näyttäisi olevan kiire, unohda koko juttu.
- Se klassikko: jos sijoitustuotto vaikuttaa satumaisen hyvältä, se todennäköisesti on satua! Tämä on todistettu historiassa monta kertaa.
- Onko sijoitustuotteen myyjä oikeasti asiantuntija? Millä perusteella hän myy juuri tiettyjä tuotteita juuri sinulle? Hyvää hyvyyttäänkö?
- Hinta, hinta, hinta. Tämän tiedät varmuudella, eli sijoituksen kulut. Muut on toivetta ja odotusta. Yli prosentin kulu mistä tahansa on lähtökohtaisesti kallis.
 - Kahden prosentin hallinnointikulu esim. rahastossa on oikeasti kallis. Todennäköisesti tällöin et maksa sopuhintaa "turvasta" tai "hajautuksesta" tai "henkilökohtaisesta palvelusta".

maanantai 12. kesäkuuta 2017

67 Sijoitusbloggareiden disclaimerit (sijoitusneuvonta)

Useilla suomalaisilla(kin) sijoitusbloggareilla on blogeissa näkyvissä disclaimer eli vastuuvapauslauseke: blogikirjoituksia ei tule ymmärtää sijoitusneuvoina.

En tiedä, onko tuollaisella disclaimerilla mitään merkitystä, vaikea kuvitella tilannetta, jossa joku nostaa nimetöntä sijoituspäiväkirjan pitäjää vastaan oikeusjuttuja ja korvausvaatimuksia. Vielä vähemmän uskon, että tällaiset jutut etenisivät millään tavoin missään oikeusasteessa. Eli disclaimer on tavallaan varmuuden vuoksi, ettei kukaan lukija voi syyttää bloginpitäjää hänen (lukijan) epäonnistuneista sijoituksistaan.

Omassa blogissani olen ehkä joskus maininnut jotain disclaimeriksi tulkittavaa, tyyliin "omalla vastuulla" tms. Nyt kuitenkin lisäsin omaan kuvaukseeni seuraavat lauseet:
Jos tulkitset minun antavan sijoitusneuvoja, olet silti vastuussa omissa rahoistasi. Sijoitusneuvoni lähes kaikille on osakeindeksi.
Joku tarve nimittäin sitä on allekirjoittaneellakin jaella fiksuja neuvojaan. Tuo fiksu neuvo on tosin aika yleismaailmallinen, mm. Warren Buffett suosittelee sitä valtaosalle sijoittajista. Indeksisijoittajakin voi menestyä heikosti markkinoilla, jos käy paljon kauppaa ja yrittää turhaan ajoittaa markkinoita. Lisäksi silloin, kun pörssissä juhlitaan (esim. viime vuosina), herää ihmisillä mielenkiinto hypätä junaan mukaan - kalliilla hinnoilla. Kun kaikki menee pörssissä päin p:tä, ei tällaista jokapoikaa tai -tyttöä pörssi yhtäkkiä kiinnostakaan, vaikka samat tuotteet olisivat roimassa alennuksessa.

Tämä onkin koko homman yksi suuri probleema: onko pörssissä nyt kalliimpaa kuin esim. vuoden päästä? Milloin ollaan huipulla? Onko juuri nyt romahdus edessä, sellainen, joka jälkeenpäin tuntui päivänselvältä ja odotettavissa olevalta?

Näihin kysymyksiin ei minulla ole vastausta. Oma ratkaisuni on olla markkinoilla koko ajan. Jos homma menee ihan hulluksi vuosituhannen alun teknohuuman kaltaisesti, joutuisi kyllä tosiaan miettimään, mitä tekisi. Huomatkaa: kun kurssit on korkealla, on piensijoittajalla sormi suussa ja pääkoppa sekaisin: mitä pitäisi tehdä? Varmaankin pitkässä kurssilaskussa tietäisi tarkemmin, mikä olisi järkevin siirto (eli osto?).

Tuntuu yhä enemmän siltä, etten koskaan haluaisi olla sijoitusneuvoja tai varainhoitaja, varsinkaan yksityishenkilöiden. Sijoitussuositusten jakaminen ja toisten rahojen sijoittaminen mahtaa olla repivää työtä. Tästä aiheeseen hauska kirjoitus Aki Pyysingiltä. Kaverin sunnuntaikolumneja kannattaa lukea muutenkin.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

66 Osto H&M

Ostin eilen ensimmäiset ruotsalaisosakkeeni.

OSTO 75 kpl H&M B 
Ostohinta / osake 207,31 kr (kulut mukana)
Yhteensä 15548 kr (~1591 eur)
Kulut Nordnet 10 eur

Varsinainen ostohinta ennen kuluja (206 kr) on lähellä viiden vuoden pohjia, jotka otettiin eilen. Itse asiassa H&M:n kurssi on ollut yhtä alhaalla viimeksi vuonna 2011, eikä syyttä. Kyseessä taitaa olla klassinen laatuyhtiö kriisissä -tapaus, tai sitten markkinat ja analyytikot suhtautuvat firman tulevaisuuteen negativiisempien skenaarioiden mukaan. Minulla ilmeisesti siis on uskoa firmaan, ainakin sen verran, että uhraan 3% salkun kokonaisarvosta H&M:lle.

Uskon, että iso osa piensijoittajista tekee vähintään viimeisen liikkeen ostonapille fiilispohjalta. Näin tein itsekin. Toiset kutsuvat sitä kai ajoittamiseksi.

Se (ainakin melkein) tärkein, eli osinko on junnannut vuosikausia 9,75 kruunussa, mikä tekee ostohinnalle 4,7% vuosiosingon. H&M maksaa osingon kahdesti vuodessa, joten ensi syksynä (17.11.) on osinkoa minullekin jo tulossa 4,85 kruunua osaketta kohti (yht. 363,75 kr brutto). Kuten sanottu, osinko ei ole noussut vuosikausiin. Pitkässä holdissa uskon tämän korjaantuvat korkojen kera.

Sharevillen uutisvirtaan tuli samalla uutena lisänä vilkas H&M -kommentointi (lähinnä ruotsalaisten). Vaikuttaa siltä, että ostoni on jonkinlaista vastavirtaan menemistä, tai sitten Sharevillen ruotsalaiset ovat hätäistä sakkia. H&M on muuten mukana mm. Anders Oldenburgin Phoebus-rahastossa ja Seligsonin Global Brands -rahastossa. Molemmat hyviä merkkejä, vaikka Oldenburg vaikuttaa olevan ainakin jonkin verran odottavalla kannalla firman suhteen.

Nyt on totuteltava uuteen rahayksikköön salkussa, mikä on hyvää aivojumppaa nykyisen dollari-euro-räknäämisen lisäksi.


Avasin myös Norwegian-tilin, jonne on kertynyt jo 300 euroa. Handelsbanken-tili taitaa olla nollakorkoa tällä hetkellä, joten suuntaan käteissäästöä Norwegianin suuntaan.

HB-tiliä on käytetty myös säästämiseen suurempia menoja varten kohtalaisella menestyksellä. En ole hommannut Handelsbankenin verkkopankkitunnuksia, joten rahat on käytävä sieltä sileinä seteleinä.

Superluottoa on edelleen rutkasti enemmän kuin tarkoitus olisi. Tavoite normaalitilanteessa oli 10% salkun markkina-arvosta. Suurempaan romahdukseen en ole siis edelleenkään varautunut riittävän hyvin.


Lukuja 9.6.2017:


Nordnet-salkku 50936,46 eur
- Superluoton saldo -
14596,18 eur (28,66% salkun arvosta)

Seligson-rahastot 3404,87 eur

Säästötili (Handelsbanken) 800 eur


Säästötili (Norwegian) 300 eur

Osuuskaupan osuus 600 eur

Sijoitusasuntolaina -74807,86 eur
- lyhentynyt 7692,14 eur, lyhennykset alkaneet 8/2014